Discrimination



Kuvat - Cyanide (VRL-10601), viimeinen kuva - Mila
» Virallinen nimi: Discrimination
» Sukupuoli: Tamma
» Rotu: Ranskanpuoliverinen
» Ikä: 7 -vuotias
» Säkäkorkeus: 167cm
» Väri: Musta (llsi)

» Koulutus: VaB, 100 cm
» Painotuslaji: Yleispainotus

» Omistaja: Cyanide (VRL-10601)
» Rekisterinumero: VH12-121-0017

Menestys:


Luonne

Discrimilation eli tutummin Criminal on varsin pippurinen tapaus, jonka kanssa pärjää huumorintajulla ja kärsivällisyydellä. Tätä sosiaalista touhottajaa on melko helppo käsitellä, kun tamma on hyvällä tuulella. Huonona päivänä sensijaan hevonen on suoraan sanoen mahdoton tapaus, jonka käsittelyä moni tahtoisi välttää. Usein Criminal tekisi mieluusti asiat oman tahtonsa mukaan, ja on varsin itsepäinen. Herkuilla suostutteleminen toimii usein tähän ahmattiin hankalan paikan tullen, määrätietoisen käsittelyn lisäksi.

Musta puoliverineito viihtyy laumasieluna parhaiten muiden hevosten seurassa, ja yksin ollessaan säikkyy tavallista enemmän. ​

Criminal on ratsuna taitava ja tamman älykkyys pääsee positiivisesti esiin haastavissa tehtävissä. Tuolla on yleensä hyvä työskentelymotivaatiota ja intoa. Tamma on kuitenkin energinen ja herkkä, ja kovalla kädellä hevosen saa ainoastaan kaahottamaan ympäriinsä pää korkeuksissa. Osaava, vauhtia pelkäämätön ratsastaja kuitenkin saa melko helposti Criminalin keskittymään ja näyttämään parastaan. Maastovarmakin hevonen on ja seuran kanssa miellyttävää retkiseuraa.

Kuljetus ja kengitys sujuu vaihtelevasti. Useimiten kopea tamma on yhteistyöhaluinen ja kaikki sujuu kuten pitääkin, mutta on päiviä jolloin tuo heittäytyy itsepäiseksi vastarannankiiskeksi myös näiden toimenpiteiden suhteen.

Sukutaulu

  i. Lord of lost evm, 170 cm, tprn   ii. Lord of chaos evm, 168 cm, m
  ie. Panic! evm, 160 cm, tprn
  e. Until the light take us evm, 175 cm, m   ei. Until the dawn evm, 177 cm, rn
  ee. Disrespect evm, 168 cm, m


Kilpailukalenteri

ERJ
  • 01.02.2019 || Huvitus || Luokka 2. 110cm || 2/30
  • 03.02.2019 || Huvitus || Luokka 1. 110cm || 3/30
  • 04.02.2019 || Huvitus || Luokka 2. 110cm || 4/30
  • 08.02.2019 || Huvitus || Luokka 2.. 110cm || 2/30
  • 14.02.2019 || Huvitus || Luokka 1.. 110cm || 2/30
  • 15.02.2019 || Huvitus || Luokka 2.. 110cm || 1/30
  • 20.02.2019 || Huvitus || Luokka 1. 110cm || 4/30
  • 21.02.2019 || Huvitus || Luokka 1. 110cm || 1/30
  • 23.02.2019 || Huvitus || Luokka 1. 110cm || 2/30
  • 14.02.2019 || Huvitus || Luokka 6. 100cm || 1/40
  • 28.02.2019 || Huvitus || Luokka 1. 110cm || 2/30
  • 02.03.2019 || Huvitus || Luokka 1. 110cm || 3/30
  • 11.03.2017 || Kilpakeskus Ricota || Luokka 3. 100cm || 3/23
  • 09.03.2017 || Teilikorpi || Luokka 1: 100cm || 4/40
  • 06.03.2017 || Teilikorpi || Luokka 1: 100cm || 5/40
  • 24.01.2017 || Veeran yksityistalli || ERJ, Luokka 9. 90-100cm || 1/21
  • 19.12.2016 || Vaahterapolku || Luokka 5 - 100 cm || 1/9
  • 16.12.2016 || Romilly || Luokka 8 - 100 cm || 5/69
  • 11.12.2016 || Romilly || Luokka 8 - 100 cm || 3/69
  • 30.11.2016 || Ventos || Luokka 5 - 100 cm || 13/198

    KRJ

  • 11.12.2016 || Romilly || Luokka 3 - Vaativa B || 6/54
  • 13.12.2016 || Romilly || Luokka 3 - Vaativa B || 1/45
  • 16.12.2016 || Romilly || Luokka 3 - Vaativa B || 5/45
  • 15.12.2016 || Rósgarður || Luokka 3 - Vaativa B || 2/48
  • 18.12.2016 || Romilly || Luokka 4 - Vaativa B || 6/60
  • 19.12.2016 || Romilly || Luokka 3 - Vaativa B || 4/54
  • 20.12.2016 || Romilly || Luokka 3 - Vaativa B || 7/54
  • 22.12.2016 || Romilly || Luokka 4 - Vaativa B || 3/50
  • 26.2.2017 || Romilly || Luokka 4. 100cm || 6/65
  • 18.02.2017 || Metsovaara || Luokka 7. 100cm || 3/40
  • 14.02.2017 || Kelokorpi || Luokka 3. Vaativa B || 6/50
  • 16.02.2017 || Kelokorpi || Luokka 3. Vaativa B || 6/50
  • 17.02.2017 || Kelokorpi || Luokka 3 Vaativa B || 2/ 50
  • 19.02.2017 || Kelokorpi || Luokka 3. Vaativa B || 1/ 50
  • 21.03.2017 || Kelokorpi || Luokka 4. Vaativa B || 9/50
  • 08.03.2017 || Teilikorpi || Luokka 2: Vaativa B || 3/37
  • 14.01.2019 || Hornanhovi || Vaativa B Luokka 1 || 3/30
  • 17.01.2019 || Hornanhovi || Vaativa B Luokka 2 || 2/30
  • 19.01.2019 || Hornanhovi || Vaativa B Luokka 1 || 1/30
  • 20.01.2019 || Hornanhovi || Vaativa B Luokka 1 || 4/30
  • 23.01.2019 || Hornanhovi || Vaativa B Luokka 2 || 3/30
  • 05.02.2019 || Huvitus || Vaativa B Luokka 1 || 1/30
  • 14.02.2019 || Huvitus || Vaativa B Luokka 1 || 2/30
  • 18.02.2019 || Huvitus || Vaativa B Luokka 2 || 5/30
  • 24.02.2019 || Huvitus || Vaativa B Luokka 2 || 4/30
  • 25.02.2019 || Huvitus || Vaativa B Luokka 1 || 5/30
  • 27.02.2019 || Huvitus || Vaativa B Luokka 1 || 2/30
  • 01.03.2019 || Huvitus || Vaativa B Luokka 1 || 2/30
  • Jälkeläiset

    01.03.2019 o. Vermilion Imprecation i. Another Lonely night
    08.01.2018 t. Criminelle i. Don Darcy

    http://i.imgur.com/7q7CXR6.png

    » Valmennukset

    23.3 Torstai, kouluvalmennus - Pyry & Criminal

    Ensimmäinen valmennus Team Vaahterapolun nimissä oli alkanut juuri niin kuin olin olettanutkin - armoa antamatta. Criminal tuntui toimivan tänään ihan mukavasti, mutta kahdeksikolla ravatessa tamman alkukankeuden kyllä huomasi. Ensimmäiset sulkutaivutuksetkin olivat lähinnä säälittäviä, eikä se jäänyt valmentajalta huomaamatta.


    Minkan ohjeistuksella ja avotaivutuksien myötä rupesi tammakin taipumaan allani paremmin. Totesin myös taivutustehtävien myötä sen, että minun tulisi selvästi tehdä niitä enemmän Criminalin kanssa.
    " Pyry, päätyvoltit isommaksi! " Minka huomautti minun kääntäessä puoliveristä jälleen suurin piirtein kolikon ympäri - ainakin jos verrattiin siihen viiteentoista metriin mitä voltin oli pitänyt olla. Suurensin voltteja havaitessani virheen. Tahdissa sentään pysyimme hyvin, kun vain pidin välimatkan edellä kulkevaan ratsukkoon koko ajan suunnilleen samana.
    Pian alkoikin laukkatyöskentely. Kolmikaariset kiemuraurat olivat tuttua kauraa, enkä uskonut niistä muodostuvan ongelmia, etenkään oikeassa kierroksessa. Criminalilta tuli yksi harha käyntiaskel peruutuksen jälkeen ennen laukan nostoa, mutta muuten tehtävä meni hyvin. Toisella kerralla taas peruutus ei onnistunut ilman pysähtymistä ravin jälkeen, mutta kolmannella kerralla tamma kuunteli vihdoin ja tehtävä meni kuten pitikin.

    Harjoitus muuttui, ja vastalaukka muuttui laukanvaihtoon käynnin kautta. Criminal oli alkanut lopputuntia kohden todella kuuntelemaan ja toimimaan hyvin, joten laukanvaihdot sujui melko kivuttomasti, vaikkakin käyntiin olisi tamma voinut lyhyemmälläkin aikataululla siirtyä. Suunnanvaihto ei vaikuttanut tehtävien suoritukseen mitenkään, mutta Criminal taipui selvästi hankalammin vasempaan laukkaan.


    Välikäynnit, eli välikuolema tuli hyvään tarpeeseen. Tiesin jo, että huomenna jokaista lihasta tulisi särkemään. Kauaa ei kuitenkaan tyhjänpanttina köpötelty, vaan laukkatyöskentelyt jatkuivat. Laukka nostettiin tällä kertaa lyhyen sivun keskeltä. Criminal nosti laukan hieman laiskasti. Laukkaympyrän jälkeen sain kuitenkin eteenpäin pyrkivyyttä korjattua paremmaksi Minkan kehotuksen myötä. Puolikkaan radan leikkauksesta päästiinkin vastalaukkaan, jonka jouduin muutamalla ekalla kerralla korjaamaan. Voltin kautta raviin siirtyminen oli viimeisellä kerralla helpotus, kun Minka vihdoin antoi positiivistakin palautetta suorituksestamme. Criminalillekkin oli tullut hikeä pintaan, mistä olin varsin tyytyväinen. Kouluvääntö valvovan silmän alla tekisi varmasti hyvää sille.
    Vihdoin tehtävät loppuivat ja loppujäähdyttelyt saikin tehdä itsenäisesti, ja toivomuksia sai esittää.
    " Toivon lisää taivuttelutreenejä ja takaosakäännöksiä. " keksin toivoa Minkalta lopettelujen yhteydessä.

    Kouluvalmennus 2.3.2017 - Natalia
    Tänään valmennettavanani oli musta puoliveritamma Criminal joka oli jo verryttelemässä ratsastajansa kanssa maneesissa kun saavuin paikalle. Seurasin hetken aikaa ratsukon menoa ennenkuin pyysin heidät keskelle. Ottaisimme tänään alkuun vähän taivutuksia ravissa ennenkuin siirtyisimme treenaamaan laukanvaihtoja. Alkuun hevonen meinasi lähteä seilailemaan taivutuksien aikana mutta pikkuhiljaa alkoi toimimaan paremmin. Lopulta se alkoi sujua joten vaihdoimme laukkatyöskentelyyn. Criminalilla tuntui olevan virtaa joten laukkaan siirtyminen sujui vauhdikkaissa merkeissä ja meni hetki että se rauhottui taas. Laukanvaihdot sujuivat alkuun hieman tahmeasti hevosen keskittymisen seilatessa ihan jossain muualla. Napakammilla avuilla ja reippaalla asenteella ratsastaja sai tamman toimimaan kuten oli tarkoituskin. Vaihdot ei ehkä olleet kovinkaan näyttävät mutta alkoivat pikkuhiljaa olemaan hallittuja ja hevonen oli kunnolla kuulolla.

    Estevalmennus 7.1.2017- Vaahterapolku / Helena
    Pyry talutti tanssahtelevan puoliverisensä maneesiin, jonne Helena oli valmiiksi koonnut pienen esteradan tätä valmennusta varten.

    Criminalilla näytti olevan virtaa ja hieman känkkäränkkä-päivä, joten alkukäyntien jälkeen haettiin hallintaa puomien sekä siirtymisten avulla. Pikkuhiljaa tamma alkoi rauhoittumaan ja kuunteli ratsastajansa ohjeita sekä apuja hienosti.

    Esteiden korkeus ei ensimmäisellä kierroksella päätä huimannut ja parivaljakko suorittikin pari ensimmäistä kiekkaa kunnialla läpi.

    Korkeuden noustessa metriin, Criminalilla meinasi lähteä ns. lapasesta ja ensimmäisellä kierroksella tamma piutpaut välitti Pyryn pidätteistä, vaan rynni radan läpi tuulispään tavoin kolautellen puomit maahan.

    Pienen kurinpalautuksen jälkeen tamma rauhoittui, mutta edelleen oli pientä hätiköintiä huomattavissa. Puomit kuitenkin pysyivät paikoillaan, vaikka pari kertaa uhkaavasti kolahtivat kavioiden osuessa niihin.

    Loppua kohden kuitenkin ratsukko suoritti radan hienosti läpi kerta toisensa jälkeen.

    Onnistumiseen oli hyvä lopetella tämä treenituokio. Mikään paha maku ei Helenallakaan valmennuksesta jäänyt suuhun. Toki ratsukolla oli parantamisen varaa, mutta Helena tiesi, että parivaljakko pystyi parempaankin. Tänään vain oli ollut vähän "tällainen päivä".



    http://i.imgur.com/7q7CXR6.png

    » Päiväkirja

    29.9.2017 - Päätös - Omistaja (VRL-10601)

    " Pyrde, minne te olette menossa? " kuulin Julian kysyvän. Säpsähdin hieman Criminalin jalkojen juuressa, koettaen samalla saada kuljetussuojaa käärittyä. Tamma ei ollut samaa mieltä niiden tarpeellisuudesta.
    " Ensinnäkään, en pidä tuosta nimityksestä yhäkään. " irvistin Julialle. Pahus, olin luullut, ettei tallilla olisi ihmisiä tähän aikaan.
    " Ja Criminal... Se on lähdössä uuteen kotiin. Ja mä lähden viemään. " lausahdin ääni loppua kohden vaieten ja kiinnitin katseeni tiukasti jälleen Criminalin jalkaan, saaden vihdoin viimeisen suojan tarrat kiinni.
    " Siis mitä? " Julia kysyi selvästi yllättyneenä. Ei ihme, olin yllättänyt itsenikin taipumalla tähän päätökseen. Yllättävää oli, ettei juorut olleet vielä Criminalin lähdöstä liikkuneet. Toisaalta, olin kertonut tästä vain Milalle, koska en halunnut oikeastaan puhua tamman lähdöstä nyt, kun asia oli näinkin tuore. Olin saanut aivan puskista loistavan ostotarjouksen tammasta, ja viettänyt sen jälkeen muutaman unettoman yön ennen kuin päätin lyödä kaupat lukkoon.
    " Se lähtee kilpailemaan aktiivisemmin ja tekemään pikku kriminaaleja. " selostin niin pirteästi, kuin vain osasin, koettaen piilotella haikeutta äänessäni. Criminalin lähtö otti koville, vaikken sitä aikonutkaan myöntää. Näin oli kuitenkin parempi. Minulla ei ollut aikaa kahdelle hevoselle, ja tamma pääsisi paljon pidemmälle jonkun muun kanssa, joka olisi motivoituneempi nyt, kun se oli loistavassa iässä. Silti, olin ehtinyt jo kiintyä aikalailla tammaan, eikä päätös ollut mikään helppo. " Ette te musta silti eroon pääse vielä, joten turha pistää mitään bileitä pystyyn sen kunniaksi. Oon hevoseton vaan pari päivää. " virnistin vääntäen hymynkaltaisen kasvoilleni ja kieltäydyin sitten vastaamasta Julian jatkokysymyksien pommitukseen uudesta hevosesta. Näkisi sitten.

    Olin saanut vihdoin Criminalin kuljetuskamat päälle, ja mukana myymäni satulan ja suitset autoon. Vilkaisin puoliverista, joka seisoi käytävällä korviaan käännellen. Se ei tuntunut vielä aavistavan, että seisoisi Vaahterapolun käytävällä viimeistä kertaa.Irroitin hevosen ja lähdin taluttamaan sitä ulos katseeni maassa pitäen.

    Tamma ei kuitenkaan tahtonut tulla traileriin. Se veti kaikki jarrut kiinni jo ennen ramppia. Yleensä se käveli traileriin aina pienen suostuttelun jälkeen, mutta tänään ilmeisesti ei. Se kai aavisti omasta alakuloisesta mielialastani, että nyt ei oltu menossa vain kilpailuihin. Keksin kuitenkin hetken taistelun jälkeen käyttää porkkanoita, ja tamma antoi ahneutensa voittaa, kävellen vihdoin sisään. Trailerin lastausrampin laittaminen ei ollut koskaan tuntunut yhtä kamalalta, vaikkei nämä ollutkaan vielä aivan lopulliset hyvästit. Ne olivat vielä tänään edessä, kun luovuttaisin rakkaan ratsuni uudelle omistajalle.


    25.9.2017 - Motivaation puutetta - Omistaja (VRL-10601)
    Nojailin kentän aitaa vasten, ja seurailin Criminalin lennokkaan näköisiä raviaskelia. Minua ei ollut huvittanut nousta tammani selkään kesän jälkeen muutamaa laiskaa maastolenkkiä lukuun ottamatta, ja olinkin antanut erään kaverini suositteleman Jennan ratsastaa puoliverisella puolestani. Sää olisi suosinut ehkä jokseenkin enemmän maneesia. Taivaalta tihkui vettä hieman, mutta se ei ratsukkoa näyttänyt haittaavan - eikä oikeastaan minuakaan. Olin uppoutunut täysin ajatuksiini. Motivaationi kilpailemiseen oli tippunut huomattavasti, ja hevosen selkään nouseminenkin tuntui pakkopullalta. Ei harrastamisen pitäisi olla näin uuvuttavaa.
    Jenna ei ollut mikään mykistyttävän taidokas ratsastaja, mutta näytti pärjäävän Criminalille - siksi yllätyinkin jonkun verran Jennan ilmoittaessa, ettei ollut kiinnostunut jatkamaan tammalla.
    " Mikäs siinä mätti? " kysäisin kulmiani hieman kohottaen.
    " Ei oo mun tyyppinen hevonen. " nuori nainen ilmoitti lyhyesti ja nousi satulasta alas ojentaen ohjat minulle, sekä lainaamansa kypärän. No,olihan tamma näyttänyt aivan hurmaavat villihevosimitaationsa viikkojen heikohkon liikutuksen ja kesäloman jäljiltä. Olisin varmaan vastannut samoin, jos en tietäisi paremmin.
    Heipat vaihdettuamme, päätinkin hetken mielijohteesta iskeä kypärän päähäni hypätä itse satulaan. Satulassa olo tuntui yhtä aikaa niin tutulta ja niin kömpelöltä. Muutaman kierroksen kentän ympäri istuinkin selässä, kunnes tajusin, etten tuntenut enää sateen kohmettamia sormiani. No, ainakin olin käynyt selässä, kai sekin olisi askel johonkin suuntaan.

    Lähdin kiiruhtamaan tallirakennusta kohti Criminal vierelläni. Olin jokseenkin tullut tietoiseksi siitä, että hupparini oli aivan läpimärkä. Olipa taas fiksut tallivarusteet... Tallissa oli hiljaista, missään ei näkynyt ristin sielua. Porukka oli varmaankin maneesissa tuntia seuraamassa. Avasin tutun karsinan oven ja talutin tamman sisään, ryhtyen sitten ottamaan varusteita pois.

    " Sä saat kyllä jäädä talliin kuivattelemaan. " mutisin Criminalille, vaikka hevosten sisälle ottoaika tuskin olikaan aivan vielä. Mistäpä minä tiesin, olisiko sekin muuttunut.
    " Ainiin karsinakin! " kirosin tajutessani, että sekin pitäisi vielä siivota. Pahuksen puolihoito. Jos joskus voittaisin lotossa, en taatusti siivoisi enää ikinä yhtäkään karsinaa, vaan palkkaisin Criminalille vähintään jonkinlaisen henkilökohtaisen palvelijan. Rahoissa kylpemishaaveeni kuitenkin keskeytettiin tiputuksella todellisuuteen puoliveriseni tönäisyn myötä.

    Saatuani varusteet takaisin paikoilleen ja metsästettyäni sadeloimen tammani niskaan lähdin taluttamaan hevosta takaisin ulos. Sisälle jättäminen ei tulisikaan kysymykseenkään. Tarhaan vienti veisi vähemmän hermoja, kuin katsoa Criminalin häsläämistä käytävään sidottuna - ja karsinaan en kaivannut pahansisuista tammaa kun siivosin.

    " Mihin sä takkisi oot jättänyt? " kuulin Milan huikkaavan hieman kauempaa ulos astuessani.
    " Hmmh, kotiin? " virnistin. " Oon henkisesti vieläkin kesässä." jatkoin sitten. Tosiaan oli syyskuu, ja kesä olisi auttamatta takana päin. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se.


    4.4.2017 - Kevätkuulumisia - Omistaja (VRL-10601)
    stuessani Criminalin selässä, en voinut olla pohtimatta, mitä tein väärin. Aprillipäivänä Vaahterapolussa pidetyt kisat olivat toki koulun puolella menneet ihan hyvin, mutta esteosuus oli ollut katastrofi pudotuksineen kaikkineen. Kieltokin oli ollut lähellä. Mitään hyvää sanottavaa ei myöskään ollut Tie tähtiin kisojen startista. Yritinkö liikaa vai liian vähän?

    Tajusin ratsastavani yhä mutaisen kentän kaviouraa jo varmaan viidettä kierrosta tekemättä juuri mitään. Criminal ei onneksi ottanut siitä tällä kertaa nokkiinsa, vaan mateli uraa pitkin pää lähes mutaista kentän pohjaa hipoen. Hetken mielijohteesta käänsin tamman avonaisesta portista ulos. Maastolenkki tekisi meille varmasti parempaa kuin kentällä synkistely.

    " Hei Aura! " huikkasin Criminalin selästä havaitessani tutut sinisen sävyissä säihkyvät hiukset kauempaa. Voisin välttää turhan selästä laskeutumisen, jos saisin kiinnitettyä naisen huomion.
    " Viitsitkö sanoa, että lähettiin maastoon jos joku kaipailee? " lisäsin vielä huomatessani Auran kuulleen ja vilkaisin mustaa oripoikaa, joka kulki naisen perässä. Myöntävän vastauksen saadessani kiitin nopeasti maastoa kohti opastaen.

    Criminal piristyi tapansa mukaan kun tallipihasta päästiin. Jouduin lyhentämään ohjia hevosen muututtua lehmäkaulaisesta kirahviksi.

    Sää oli aurinkoinen, mutta puoliverisen kiihtyvät askeleet eivät antaneet tilaisuutta rentoutua ja nauttia kelistä. Talvitakinkin olin jo hylännyt kaapin nurkkaan kahdeksasta lämpöasteesta innostuneena . Hyvistä puolista huolimatta, selästä käsin aurinko lähinnä häiritsi osuessa aika ajoin puitten raoista suoraan silmiin. Olisin mieluusti halunnut nähdä kaiken mahdollisen liikenteen Criminalin tuntuessa yhäkin lähinnä viritetyltä sähköjänikseltä. Kaduin melko nopeasti sitä, etten ollut vaivautunut kysymään ketään mukaan. Ei auttanut kuin toivoa, ettei puoliverinen tänään keksisi ryöstää.

    Annoin muutaman ravipätkän jälkeen tamman ottaa kunnon laukkapätkän ylämäkeen siinä toivossa, että se saisi päästää höyryjä. Pelto olisi ollut turvallisempi vaihtoehto, mutta avoin alue tuntui turvattomalta levottoman hevosen selästä käsin. Onnekseni mäen jälkeen Criminal hidasti pidätyksestäni. Kiirehtiminen ei loppunut siihen, mutta ainakin tamma pysyi käsissä. Päätinkin ratsastaa tallille päin vain käyntiä, ettei tallin vetovoima saisi yliotetta.

    Mustan puoliverisen kiire alkoi hellittää vasta kun Vaahterapolku oli näkyvissä. Saatoin itsekin rentoutua täysin viimeiselle sadalle metrille.

    Riisuttuani tamman varusteista ja pestyäni sen jalat, kävin kippaamassa Criminalin vielä hetkeksi tarhaan, jotta voisin siivota karsinan ongelmitta. En voinut kieltää sitä, ettenkö olisi haaveillut vaihtamista täysihoitoon jo ensimmäisten talikollisten aikana. Kuinka helppoa olisikaan nyt olla valmis lähtemään?

    " Kuka toi valkee poni muuten on vitostarhassa? " kysäisin saapuessani vihdoinkin taukotiloihin ja sohvalle lysähtäen. Kotiinlähtö ei ikinä ollut niin yksinkertaista, kuin luulisi.
    " Paukkuhan se! Huomasitko uuden suokki tamman? " Mila hihkaisi tietokoneen takaa.
    " No en kyllä huomannut. Hevoset vaihtuu täällä kuin naisten mielialat. " virnistin hetken mietittyäni olinki bongannut uutta suomenhevosta.
    " Ei ne nyt kauhean nopeasti vaihdu. Yhtä hitaasti, kuin sinun ja Criminalin ratasuoritus Yläkokolla. " Julia piikitti sohvankulmasta naurun kera.
    " Siis mikä vaihtuu hitaasti? Sinun mielialasi vai hevoset? Veikkaan jälkimmäistä. " pyöritin päätäni huvittuneena - ja kärryiltä pudonneena jo nyt. Tästä tulisi vielä pitkä päivä.


    9.2.2017 - Tähän risukasaan ei aurinko paista - Omistaja (VRL-10601)
    Olo tuntui varsin nihkeältä kun saavuin tallin pihaan. Mietin hetken jo takaisin kääntymistä, mutta en kehdannut enää hankkia itselleni karsinansiivousvelkoja anelemalla jotain toista - saati omatunnontuskia siitä, että olin huono hevosenomistaja.

    " Oho sinuakin näkee. " Oona hihkaisi tallin ovelta horjuessani sisään, ja päätyi kysymään melko nopeasti mikä minua vaivaan, kun en edes vastannut.
    " Oho sori, en tajunnut, että joku puhuu. " vastasin ja nappasin talikon seinältä. Ihmisten sanoihin keskittyminen tuntui tänään vaikealta. " Vähän huono olo. Eilisilta meni pitkäksi. " selitin vielä, ennen kuin suuntasin etsimään jostain vapaita kärryjä. " Hei, sinähän voisit tänään siivota pari karsinaa. " Oona vinkkasi harjan varresta - kyseinen tallityöntekijä oli yksi jolle olin muutaman illan siivoukset velkaa. " Ihan mikä tahansa muu päivä, jooko? " parahdin naisen naurahtaessa takaisin.

    Sain karsinan siivouksen tehtyä vielä tämän illan puolella, mistä olin enemmän kuin yllättynyt. Päätin hakea Criminalin sisään. Ehkä jopa kykenisin satulaan hetkeksi? Raukka ei ollut saanut liikuntaakaan kuin maasta käsin parina päivänä. Kyllä minä nyt hetken jaksaisin tamman selässä istua.

    Tiesin kuitenkin taluttaessa vauhdikkaasti etenevää hevosta maneesiin, että tämä oli huono idea. Onneksi ketään ei ainakaan näyttänyt olevan paikalla.

    Selkään päästyäni, tuntui jo hetken, että olisin voiton puolella. Satulassa pysyminen tuntui varmalta, ja Criminalkin pysyi vapaaehtoisesti käynnissä. Sain kuitenkin katua pian päätöstäni, nostaessani ravin. Tamma lähti kiitämään pitkin pitkää sivua pää korkeuksissa, käyttäen varsin hyvin hyväkseen sen, että käytännössä vain istuin satulassa. Koetin rauhoittaa vauhtia voltilla, mutta en ollut varma pyörikö vain päässäni, vai hevonen. Pian tunsinkin tasapainoni pettävän, ja tarrauduin vaistomaisesti tamman kaulaan ja koetin ohjata puoliverisen seinää päin - se onneksi toimi, ja Criminal seisahtui aloilleen. Liu'uin alas satulasta ja päätin, että ratsastamisesta tulisi tänään vain ongelmia. Päätin vapauttaa tamman varusteistaan, ja antaa sen juosta hetken irti, kun ei maneesissa vieläkään mitään elämää ollut. Itse menin päivystämään ovelle Criminalin satulaa käsissäni pidellen ja seurasin lasittunein silmin tamman piehtarointia. Pian se kuitenkin ponkaisi ylös ja lähti laukkaamaan pitkin maneesia pukkien saattelemana. Onneksi en ollut nyt satulassa.

    Tamma tuli yllätyksekseni itse luokseni kyllästyessään poukkoiluun, ja näytti aivan siltä, että oli valmis itsekin lähtemään iltaheinien pariin. En olisi jaksanutkaan jahdata sitä nyt. Kiinnitin ohjat takaisin suitsiin ja huokasin. Huomenna oli kyllä ryhdistäydyttävä oikeasti, ja treenattava kunnolla. " Sä saat kyllä ihan itse kantaa satulas. " tuhahdin tammalle iskien myös satulan takaisin selkään, vaikkei talliin kovin montaa askelta ollut. Halusin kuitenkin molemmat kädet vapaasi, jos tarvitsisi hillitä puoliveristä - sillä kun tuppasi olemaan kiire talliin ruoka-aikaan.

    " Tule toki, kahvikin tippui just. " Mila houkutteli minua mukaansa huomatessaan minut istumassa myöhemmin tammani karsinan edessä. Lähdön teko oli vähän... No, vaiheessa. Säpsähdin hieman naisen ääntä ja nostin katseeni lattiasta.
    " Ketä siel on? " päädyin kysymään. En oikeastaan kuunnellut mitä nainen vastasi. Siellä olisi kuitenkin Julia tai Nella. Tai molemmat. En varsinaisesti jaksanut vältellä kumpaakaan, mutta tuparien jälkeen tunnelma oli jonkin verran kiusallinen, vaikka yritinkin olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan - enkä ilmeisesti ollut ainut, joka karttoi tuparien kommentointia.
    " Äh, mun pitää lähteä kotiin. Jos oikeasti tuun istumaan johonkin sohvalle, niin en nouse siitä ennen huomista. " virnistin puolitotuuden ja nousin ylös. Parempi vain suunnata kotiin nopeasti.


    6.1.2017 - Juoksutus-yritelmiä - Omistaja (VRL-10601)
    " Tämä ei ole yhtään hauskaa. " murahdin Julian nauraessa vieressä. Oma huumorintajuni oli jo loppunut tarhan portilla, kun olin saanut metsästää tammaani tarhasta tunnin, ja nyt neiti ei suostunut tulemaan maneesiin. Tämä oli taas näitä päiviä.

    " Et viittis tuuppasta tätä ihanaa hummaani vähän? " pyysin sarkastiseen sävyyn Juliaa, joka oli juuri poistumassa Kiaran kanssa maneesista. Asia ei juurikaan auttanut - Criminalia tuskin motivoisi yhtään se, että kaveri saisi jo lähteä. Nainen heilauttikin raipalla puoliveristä takamukseen, jolloin viimein se otti puutuvan loikan kohti maneesia varsin tuohtuneena. Harvoin sitä joutuikaan tällä tavoin pakottaa töitä tekemään - jollen tuntisi puoliveristä, olisin vannonut, että se olisi sairas.
    " Onnea ja menestystä vaan. " Julia naurahti kadoten tammansa kanssa kohti tallia, ennen kuin kerkesin edes mutista kiitoksiani.

    Vuosikin oli jälleen vierähtänyt, mutta olin haudannut jo " uusi parempi minä " -suunnitelmani ennen kuin kerkesin kenellekään tunnustamaan. Criminalkaan ei käytöksestään päätellen ollut moisia lupauksia tehnyt - korkeintaan vannonut olevansa entistä raivostuttavampi.

    Juoksutuksestakaan ei tahtonut tulla mitään. Sotkeuduin liinaan minkä kerkesin Criminalin riekkuessa sen päässä. Pukkeja seuraillessa, ei voinut kuin kiittää, ettei itse ollut selässä. Sain kuitenkin syyttää tuosta kaikesta energiasta itseäni. Omien kiireitteni takia ratsastus oli jäänyt vähälle, ja näin tauko ei todellakaan sopinut tammalle. Viimeinen ratsastuskertani ulottui jonnekin tallikisojen voiton tietämille - oli vaikea uskoa, että villisti loikkiva puoliverinen oli edes sama hevonen.

    Jonkin aikaa riehuttuaan alkoi tammakin kyllästyä mielenosoituskampanjaansa, ja alkoi vihdoin edes kulkemaan ympyrällä siinä askellajissa mitä halusin. Se tuntui suurelta saavutukselta päivän erimielisyyksien jälkeen. Päätin pysäyttää Criminalin ja kiristää sivuohjia matalampaan muotoon. Olin jopa vaivautunut kaivamaan varastoistani juoksutusvyön, jonka luulin jo kadonneen.

    Aluksi tamma vain nojasi ohjiin, mutta sain kuin sainkin tamman työskentelemään koko selällä, keskittymään ja kulkemaan oikein. Se oli kaikki, mitä juoksutuskerralta halusin, joten päätin lopettaa siihen. Pyysin Criminalia tulemaan luokseni, ja taputin tammaa kaulalle, samalla sivuohjat irrottaen.
    " Joko sitten käyttäydyt, jos mennään syömään? " ehdotin tammalle liinaa keriessäni.

    Onnekseni tamma muisti, että yhteistyö kannattaisi iltaruokinnan lähestyessä, eikä paluumatkasta ollut ongelmaa. Olin laittanut ruuat jo karsinansiivouksen yhteydessä, ja kapsonin riisuttuani Criminal syöksyi niiden pariin, minun suunnatessa taukohuoneeseen kahvin toivossa - ehkä se sulattaisi edes tamman kanssa taistellessa jäätyneet näppini.


    19.12.2016 - Rekiretki - Omistaja (VRL-10601) ja Nella
    Pyry: Sain vihdoin Criminalin harjattua ja tilsat nakutettua pois kavioista. Tammaneiti ei todellakaan tiennyt mikä sitä odotti. Virnuilin itsekseni ja poistuin karsinasta hakemaan valjaita. Kyllä. Valjaita. Criminal oli viimeksi nähnyt ne varmaan nelivuotiaana, ja sitten ajointoni oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Nyt olin kuitenkin päätynyt kaivelemaan itsestäni joulumieltä, ja päätynyt kokeilemaan taas ajamista. Tällä kertaa reen kanssa. Kaverini oli eilen kiikuttanut omalla ravurillaan sen Vaahterapolkuun lainaksi. Nyt piti vain toivoa, ettei musta puoliveriseni hajoittaisi sitä.

    Valjaiden laitto oli yhtä taistelua. En muistanut mitään valjastuksesta. Sainkin ne kuitenkin jotenkin päin Criminalin päälle ja tarkastelin hetken lopputulosta. Toivottavasti nämä olivat oikein. Päätin siirtyä taukohuoneeseen hakemaan apua loppuvaiheessa. Pitäisi saada vielä rekikin perään, ja houkuteltua joku mukaan.

    " Nella! Nyt ois hommaa! " ilkikurisesti irvistin löytäessäni vaaleahiuksisen käytävältä. " Sä tuut mun kanssa rekiajelulle nyt, vai mitä? " jatkoin lausettani, ennen kuin nainen ehtisi kysyä mitään. Kysymykseni oli enemmänkin toteamus, kuin kysymys. Houkuttelisin jonkun mukaani vaikka nippusiteissä. Yksin en varmasti lähtisi reissulleni.
    ---
    Nella: "Rekiajelulle? Kenellä? Metkulla voisi lähteä joo mutta liikutin sen jo.." ihmettelen ja hörppään kahviani.
    "Criminalilla!" hän ilmoittaa, ja hyvä etten tiputa kahvikuppia maahan.
    Mies ei ollut aivan varma valjaista, ja tämä pyytääkin minua tarkastamaan ovatko ne oikein. Vastaan kaiken olevan ihan normaalisti, vaikka muutamaa kilpavaljaiden remmiä etsinkin. Samalla kun Pyry lähtee taluttamaan tammansa ulos reen luo, ilmoitan käyväni tallissa sanomassa että olemme lähdössä, sekä hakemassa fleeceviltit molemmille.
    "Kiinni on, saitko sä sen?" kysyn Pyryltä jonka kiroaminen kuuluu Criminalin toiselta puolelta.
    "Ha! Sain kiinni, mee vaan istumaan jo", tämä vastaa ja suunnistan itseni reelle istumaan, johon olen asetellut viltit siten, että ne lämmittävät persusta, mutta ne saa myös kietaistua ympärille.

    Pyry antaa tammalleen lähtökäskyn, ja ilmoittaa samalla toivovansa, että selviämme hengissä matkasta.
    ---
    Pyry: Olin varsin tyytyväinen, kun sain seuralaisen taivuteltua mukaani yllättävän helposti. Nellan kadotessa johonkin valjaat tarkistettuaan, talutin tamman ulos ja reen luokse. Criminal ei vaikuttanut kammoavansa rekeä ainakaan. Nyt pitäisi vain odottaa Nellaa, että joku pitäisi hevosta kiinni.
    " Tää remmi ei mee, en ymmärrä prkl!" kirosin aisan kanssa. Samassa muistinkin taas systeemin ja kehotin Nellaa menemään jo kyytiin. " Vilttejä! Mahtava idea! " tokaisin rekeen hypätessäni.
    " Tästä voi tulla kylmä reissu. Etenkin jos neitoseni kippaa meidät johonkin ojaan. Katotaan selvitäänkö hengissä nyt aluksi. " maalailin kauhukuvia Criminalin lähtiässä raviaskeleella liikkeelle. " Prr, jos kuitenkin ihan käveltäisi aluksi! " kehotin tammaa pidättäen. " Onko jotain hajua reiteistä, vai tuleeko tästä eksoottisempikin seikkailu? " kysäisin Nellalta naurahtaen ja naista vilkaisten. Minua jännitti huomattavasti enemmän, kuin päällepäin ehkä huomasi. " En ole pahemmin maastoihin käynyt tutustumassa. " Nella tunnusti.
    " Eiköhän me kuitenkin jonnekin päädytä. " vaaleahiuksinen lisäsi.
    " Ihan varmasti. Sinne ojaan ainakin. " virnistin ilkikurisesti.

    " Tämä poni ei nyt meinaa pysyä lapasessa. " huokasin puoliveriseni puskiessa eteenpäin, selvästi haluten lisätä vauhtia. " Toivottavasti ei tule mitään ruuhka-aikaa tielle. Tässä ei oikein mahdu edes väistämään. " analysoin edessä aukeavaa maantietä.
    ---
    Nella: "Älä maalaile mitään kauhukuvia, tai lähden takasin tallille!" ilmoitan samalla kun kietoudun vielä enemmän viltin syövereihin. Kyllä Pyry sanoi että täällä kylmä tulee, mutta NÄIN kylmä. Lisäksi yritän hieman muistella edellistä maastoreissuani Milan ja Saran kanssa, jospa muistaisin reittejä yhtään. "Mäkkärille mä täältä osaisin ainakin.."

    Pyry nauraa ilmoitusluonteiselle mäkkäri-reitti asialle, ja ilmoittaa että olen tehnyt liikaa töitä siellä, kun tallillakaan ei osaa olla ajattelematta. Saavumme peltoaukealle, jonka tunnistan.
    "Tuolla voi käydä menemässä ihan pellollakin, se oli aika hyvä pohja. En tosin -", kerron, ja pian Pyry keskeyttää minut.
    "Katso tonne metsänkulmalle", hän sanoo minnulle hieman hiljaisemmin. Tähyilen pellon ja metsän kulmaa, ja näen siellä peuroja. Criminal ei onneksi niistä hirveämmin välitä, mitä nyt haluaisi joka toinen sekunti mennä tutustumaan, ja joka toinen taas rynnätä karkuun.

    "Otetaanko ravia? Uskallatko?" Pyry ilmoittaa, ja ennenkuin kerkeän mitään vastaamaan, on Criminal jo ravissa. "Hienosti se ainakin ääniapuja kuuntelee", naurahdan. Ravailemme hyvän tovin, ja vaikka musta tamma haluaisikin vähän väliä päästellä kovempaa, pysyy tamma Pyryllä hyvin lapasessa. Ainakin sivusta katsojan silmin.


    ---
    Pyry: Nauroin Nellan uhkaukselle. " Sitten pitää varmaan lisätä vauhtia, ettet pääse karkaamaan noin vain. " irvailin ja pudistelin päätäni nauraen mäkkärille. Muistelinkin naisen olevan töissä siellä.

    Saavuimme peltoaukealle, ja havaitsin jotain liikettä kauempana. Tunnistin ne peuroiksi, ja kehotin Nellaakin katsomaan, välittämättä siitä, että hänellä taisi olla juttu vielä kesken. Valitettavasti myös puoliveritamma huomasi peurat. Vilkaisin kääntyileviä korvia ja kohunnutta päätä. Vielä ei ainakaan kiidetty pitkin peltoa, vaikka tamman askeleet alkoivatkin nousta uhkaavasti.

    Peurat katosivat melko pian näkyvistä metsän kätköihin ja ehdotin siirtymistä raviin. Tamma ei paljoa naisen mielipidettä odotellut vaan syöksähti tutun sanan kuullessaan reippaampaan askellajiin.

    Jonkin aikaa ravipätkä meni hyvin, ja peltokin alkoi olla ylitetty. " Nyt en enää kyllä malta mieltäni. " sanahdin pahaenteisesti ja annoin tammalle merkin - tasainen pelto kun oli käytettävä hyväksi, toista yhtä hyvää pohjaa tuskin tulisi matkalla. Criminal syöksähti laukkaan - ei ihan yhtä rauhalliseen kuin olisin toivonut. Koetin hidastaa, mutta tunsin vain, kuinka tamma painoi ohjalle minkä pysti.

    " Tää taisi olla vähän huono idea. " mutisin itsekseni ja toivoin Criminalin hidastavan ennen tielle paluuta.
    ---
    Nella: Ravipätkä menee selkeästi myös Pyryn mielestä hyvin, sillä hetken kuluttua Criminal saa köskyn laukata. Vauhti on selkeästi hieman liian vauhdikas, mutta silti tamma vaikuttaa olevan sen verta kuulolla, että vauhti hidastuu.

    Koska pellolla on onneksi paljon tilaa, pyytää ohjissa oleva Pyry tammaa kääntymään, ja jatkamaan laukkaamista. Minun tuuriani kyseisellä linjalla matkalle osuu töyssy, joka osuu juuri minun puoleiselleni jalakselle. Salamannopeasti takerrun kiinni vieressäni istuvaan mieheen, joka alkaa nauraa räkättää. Itse lehahdan täysin punaiseksi.

    "Mä en halunnut tippua.. korjasin vaan tasapainoa..!" yritän puolustautua kun vauhtimme hiipuu takaisin käyntiin.
    "Niin niin", Pyry nauraa ivallisesti.
    ---
    Pyry: Vihdoin sain tamman takaisin kuulolle ja päätin kääntää tammaa, ettemme päätyisi vielä takaisin tielle. Samassa reki lennähti jonkun töyssyn aiheuttamana ja Nella luiskahti iholle kiinni tarraten. Ratkesin tietenkin nauramaan tilanteelle naisen selitellessä asiaa.

    " Niin niin. " tokaisin. " Kyllä mä tiiän, että mun vetovoima saa sut vielä reen pimeälle puolelle, mutta ihan noin ovelaa vetoa en odottanut. " vinkkasin naiselle. Criminalkin alkoi kyllästyä kaahoitteluun ja hidasti vauhtiaan huomattavasti. Annoin puuskuttavan puoliverisen kävellä.

    " Syliinkö meinasit istua vai? " kiusasin naista, joka ei ollut vieläkään huomannut siirtyä takaisin puolelleen. Nella lätkäisi minua peitonpäädyllä. Siirsin toisen käteni nauraen torjumaan iskuja.
    " Hei rauhaa nyt tai mä tiputan sut peltoon! " naurahdin.
    " Sun vuoro. " totesin sitten virnistäen ja tiputtaen ohjakset Nellan syliin ja siirryin nojaamaan selkänojaa vasten rennommin.
    ---
    Nella: Mätkäistyäni miestä fleeceloimella, tämä uhkaa tiputtaa minut peltoon.
    "Voin hypätä vaikka itsekkin sinne.." mutisen.

    "Sun vuoro!" Pyry toteaa virnistäen, ja samalla heittäen ohjat syliini. Hän parantaa myös asentoaan, ja alkaa nojaanaan selkänojaan enemmän. Ilmeeni järkyttyneisyyden huomattuaan mies repeää nauruun, ja tiedustelee näinkö aaveen.

    "E-eihän tää ole ravihevonen, en mä tätä osaa ajaa!" piipitän ja koetan tunkea ohjia takaisin vieressäni istuvalle miehelle. Torjunta on kuitenkin tyylikäs. "Hei. Mua ei ikinä ole torjuttu noin rumasti!"

    Nappaan ohjat kunnolla käteeni, ja ajattelen ajavani ravihevosta. Paitsi että lähes kaikki pitää tehdä eri tavalla kuin ravihevosen kanssa. Myös Criminal huomaa ettei kuski ole ihan mukana touhussa, ja koettaa siirtyä raviin.

    "Soojaaa...", rauhoittelen tammaa, ja vilkaisen Pyryä. "Mitäs sä tuijottelet oikeen?" kysyn.
    "Naureskelen tässä mielessäni sitä kuinka punanen sä olet, ja kuinka hämmennyit kun iskin ohjat sulle."

    Vähemmästäkin sitä hämmentyy. Pikkuhiljaa homma alkaa toimimaan, ja Criminal tosiaankin kulkee sitä askellajia ja nopeutta mitä minä haluan. Hetken teitaroituamme pellolla päätämme kääntyä takaisin päin, sillä emme kumpikaan ole varmoja tuleeko milloin seuraava mahdollinen kääntymispaikka.
    ---
    Pyry: Sain kuskin vaihtoon, vaikka Nella vastustelikin. Virnuilin itsekseni naisen yrityksille saada tamman kanssa selviä säveliä. Tuijotukseni kuitenkin huomattiin, joten selvensin asiaa. Nainen oli vieläkin punainen äskeisestä tempauksesta.

    " Kannattaa varmaan kääntyä seuraavasta, tai ollaan vielä etsimässä huomennakin poispääsyä. " epäilin horisonttiin vilkaisten. Sopivia kääntymispaikkoja ei näkynyt, ja taivaskin oli pimennyt aikalailla.

    " Oho teillähän alkaa menee nii sopusointuisesti, että voit herättää minut kun ollaan tallilla. " tokaisin rauhoittunutta puoliveristä vilkaisten. Criminal oli selvästi vihdoin kuulolla. Kahmin peittoa itselleni lisää kahmien ja suljin silmäni.

    Silmäni aukenivat kuitenkin nopeasti tielle päästyämme kun kuulin auton äänen. Musta Toyota lähestyi selvästikään aikomatta hidastaa. " Mitä hulluja täällä nyt on liikenteessä... " hymähdin ja katselin levottomasti tietä. Criminal ei pelännyt autoja, mutta riski oli aina olemassa.
    ---
    Nella: "Eihän tää pelkää autoja?" kysyn hieman jännittyneenä kuullessani vastaan tulevan auton.
    "Ei sen pitäisi ainakaan.." Noniin, hienoa. Rauhoittelen varmaan enemmän itseäni kuin hevosta, ja näen sopivasti bussipysäkin johon ohjaan tamman. Pysäytän Criminalin, ja alan huitomaan Toyota kuskille, joka vihdoin tajuaa hidastaa. Ohitustilanne sujuu onneksi hyvin, eikä kukaan kuole.

    Jatkamme matkaa, ja koetan nopeasti katsoa puhelimestani kuinka paljon kello mahtaa olla, mutta siitä on akku loppu. Onneksi tiedän, että seuraavasta käänteestä vasemmalle pääsemme tielle, joka johtaa tarhojen kautta tallille.
    "Mitä mietit?" kysyn toiselta joka selkeästi miettii jotain.
    ---
    Pyry: Yllätyksekseni ohitus sujui rauhallisemmin kuin olin epäillyt ja hiljaisuus laskeutui. Upposinkin ajattelemaan kaikenlaista tallin pikkujoulujen kertailusta aina äskeiseen reen keikahtamiseen. Havahduin kuitenkin Nellan kysymykseen.

    " Elämänviisauksia, kuten sitä, että tää laiskottelu o huomattavasti enemmän mun juttu, kun ajaminen. " naurahdin ilkikurisesti.
    " Vieläkö on kylmä? " kysäisin Nellalta, jonka puna oli pikkuhiljaa laskenut naisen kasvoilta. Auto oli varmaan antanut hänelle muuta ajateltavaa. Nella pudisti päätään, mutta heitin kuitenkin peiton naisen ylle. Itse olin jo lämmennyt tarpeeksi.

    " Oho, mehän ollaan kohta perilläkin. Elävinä, ja kaikki rajaat tallella! " juhlistin tajutessani olevamme tutulla tiellä.
    " Hei kiitti, että tulit mukaan. Eihän se niin hirveetä ollut? " vakavoiden sitten varmistin Nellalta.
    ---
    Nella: Pieni hymy nousee pakostikkin naamalleni kun Pyry kysyy minulta oliko matka nyt niin kamala.
    No ensinnäkin.." aloitan vakavasti. Pyryn ilme kuitenkin pakottaa minut nauramaan. "Sä varmaan yritit tahallas saada mut nolostumaan!" Mies nauraa vastauksenaan, että sekö oli todella kamalinta koko reissussa. Nyökkään.

    Hirnunta kantautuu korviini, ja pian näenkin jo tuttuja kaviokkaita. Ensimmäisenä tarhoilla on vastassa tallin toisiksiuusin asukas Husu. Criminal esittää kiinnostusta oria kohtaan, mutta käsken tammaa eteenpäin, ja pian olemmekin jo tallipihalla. Kysyn tarvitseeko mies apua Criminalin poislaitossa, ja saan auttaa häntä reen irrottamisessa. Tämän jälkeen kiitän vielä matkaseurasta, ja lähden hakemaan Hyrrää.


    2.12.2016 - Maastoon tutustumista - Omistaja (VRL-10601)
    Katsoin ohi kulkevaa mustavalkoista kissaa ja astelin ulos Criminalin karsinasta kyykistyen ja talikon kärryjä vasten nojaamaan asetellen. Koiria olinkin tallilla nähnyt melko lauman, mutta kissa oli uusi tuttavuus.

    "Kiss kiss, kukas sinä olet? " juttelin kissalle, joka kääntyi katsomaan minuun, muttei ilmeisesti ollut kiinnostunut saapumaan luokseni rapsuteltavaksi. " Ei sitten tylsimys. "

    " Se on Perskatti, eli Perska! " paikalle osunut Iinna kertoi.
    " Siiis... Mikä oli? " kysyin korviani epäillen.
    " Perskatti! Minnehän se on Pirskatin hävittänyt? " Iina toisti ihmetellen. Katsoin naista epäluuloisesti kasvoilta valehtelun merkkejä etsien. " Ihan tosi juttu! Täällä on kolmaskin kissa, Tohelo." Inna vakuutteli epäluuloisen ilmeeni huomatessaan. En tiennyt pitäisikö minun uskoa.
    " Kusetat nyt, eikö niin? " naurahdin, mutta Inna pudisteli päätään. " No jo on sitten nimet. " naurahdin sitten, kun naista päätin uskoa.
    "Ajattelin mennä maastoon, et sattuisi haluamaan mukaan? " kysäisin sitten.
    " Tulisin mielelläni, mutta just nyt ei ehdi. Et sitten huomiseen malta odottaa? " Inna vastasi pahoittelevaan sävyy nauraen kiirettäni.
    " Okei, eipä mitään. Niin kiva ilma, että ajattelin käydä jo tsekkaamassa vähän lähi ympäristöä. " totesin olkiani kohauttaen ja ylös nousten.
    " Kysy taukohuoneesta, siellä näytti olevan porukkaa. "
    " Haluaako joku tulla maastoon mun ja Criminalin kanssa? " kysäisin taukohuoneen ovelle saapuen.
    " Me voidaan tulla Ässän kanssa! " Lauri ilmoittautui sohvalta nousten.
    " Joo me ollaankin kohta valmiita. " nyökkäsin tyytyväisenä siitä, ettei yksin tarvinnut mennä eksymään uusiin maisemiin.

    Odottelin hetken Criminalin kanssa, mutta Lauria ei kuulunut. Huokaisten taputin tammaa, joka yllättävän kärsivällisesti odotti vierelläni. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan, minne seuralaisemme olivat jääneet, ja löysinkin Laurin satulahuoneesta.
    " Me mennään jo pihalle odottamaan. "
    "Ai, joo mä tulen ihan just. ," hän totesi. Hymähdin.
    " Ihan kohta on tunti? " irvailin ovenpieleen nojaten.
    " Eikä ole. Sanotaan vartti."

    Ei Lauria ihan vartissa näkynyt, mutta vihdoin hän ja suomenpuoliverinen astuivat tallista ulos.
    " Vihdoin. " naurahdin Criminalin selästä. " Toivottavasti osaat jotain reittejä, mä katoin vaan vähän karttaa ja siinä mun tietämys. "
    " Eiköhän me selvitä. " Lauri vastasi.

    Criminal oli vauhdikkaalla päällä kaiken odottelun jälkeen, eikä meinannut tyytyä kulkemaan Ässän vierellä, joten siirryin himan ratsukon taakse. Edellä ei reittiä tuntematta ollut mukavaa mennä.
    " Miksi näitä rekkoja menee koko ajan... " huokaisin jälleen yhden ohittaessa meidät. Criminal selvästi jännitti, ja mietti pitäisikö sännätä karkuun. Onneksi tamma pysyi Ässän takana nätisti paria hypähdystä lukuun ottamatta.

    Autotie jäi taakse reitin siirryttyä halki metsän. Kapean polun varrella sai todella väistellä naamataulua uhkaavia oksia.

    " Laukataanko? " Lauri kysäisi vihdoin pellonreunan laidalle saapuessamme. En ehtinyt edes kokonaan myöntymään, ennen kuin Ässä syöksähti laukkaan. Criminal ei myöskään ollut valmis jäämään yksin aloilleen, vaan lähti hevosen perään kuin ammuttu luoti.
    " En edes tiennyt, että tämä kiihtyy näin hyvin! " nauroin toista mustaa hevosta lähestyessämme.

    Kiitolaukka kuitenkin jouduttiin hiljentämään pellon reunan lähestyessä. Criminal hiljensi yllättävänkin suosiollisesti vauhtia toisen puoliverisen rinnalla. Peltolaukka teki kyllä aina hyvää. " Onko tästä kuin pitkä matka takaisin?" kysäisin. " Jaa-a, ei kauaa... " Lauri arvio.

    Siirryimme käyntiin ja hetkeksi laskeutui hiljaisuuskin lumiselle autiolle tielle siirtyessämme. Ajattelin ensin aloittaa keskustelun, mutta päätin olla hetken hiljaa. En yleensä välittänyt hiljaisista hetkistä, mutta nyt ympärillä vallitseva rauha oli liian rentouttava rikottavaksi. Vain hevosen askeleet hangessa. Suorastaan terapeuttista.

    Loppulenkki jatkuikin rauhallisissa ja melko hiljaisissakin merkeissä. Pääsimme pimenevään tallipihaan juuri lumisateen alkaessa.


    28.11.2016 - Pimeässä kaahailua - Omistaja (VRL-10601)
    Olin viettänyt jo jonkun aikaa uudella tallilla - Vaahterapolussa - mutta silti meinasin ajaa joka kerta yhä ohi paikasta. Tapojen muuttaminen oli yllättävän hankalaa. Criminalin uusi tallipaikka vaikutti mahtavalta, vaikka vilinää tallissa oli enemmän kuin mihin olin tottunut. Ihmiset vaikuttivat kuitenkin mukavilta, joten uskoin sopeutuvani. Criminal oli ainakin sopeutunut varsin hyvin uuteen kotiinsa, eikä minun ollut tarvinnut vielä tamman käytöstä kauheasti hävetä.

    Saavuin Criminalin karsinalle ja päätin ensimmäiseksi siivota sen. En kuitenkaan nähnyt kottikärryjä missään. Lähdin haahuilemaan pitkin käytävää ja löysin itseni pian taukohuoneesta.
    " Hei onks kellään hajua onko jossain vapaita kottareita? " kysyin pienehköltä istuskelemasta löytyneeltä porukalta.
    " Hei mä näin yhdet tuolla! " Jannica hypähti penkiltä ja lähti onnekseni näyttämään sijaintia.
    " Kiitos! " sanahdin auttajalleni ja lähdin sitten takaisin tutuksi tulleelle karsinalle.

    Urakan valmiiksi saatuani hain tamman karsinaansa. Tamma oli tavallista levottomampi, eikä satulointi meinannut onnistua millään Criminalin pyöriessä minkä kerkesi. Jouduinkin laittamaan tamman seisomaan kiinni, vaikka yleensä homma hoitui tamman nuokkuessa vapaanakin karsinassaan.
    " Oletpas ihastuttavan sympaattinen tänään. " tokaisin sarkastisesti Criminalin pullistellessa satulavyön kiristyksen yhteydessä. " Alan epäillä, että sinussa on ainakin 15% shettistä. "

    Sain kun sainkin tamman ratsastuskuntoon ja nappasin kypärän päähäni tamman tuijottaessa kärsinättömästi tekemisiäni. " Onks sulla oikeasti noin kiire tonne kylmyyteen?", tuhahdin huvittuneen mustalle neidilleni.
    " Eihän siellä ole edes kauhean kylmä!" huikkasi yhtäkkiä ääni käytävältä. Säpsähdin hieman ääntä.
    " Hyi helvetti kun säikytit." naurahdin ja vilkaisin taakseni, tajuten puhujan Jesseksi, jonka jo nimeltä tunnistinkin. " No ei nyt ihan hirveen kylmä, mutta noin level Siperian keskitalvi voisi olla lähellä. " totesin melkein yhteen hengenvetoon.
    " Onnea lopputalveen sulle sitten vain!" Jesse naurahti ja ilmoitti, että lähtisi nyt.
    " Sitä onnea tarvitsen todella... Hyvät illanjatkot sinulle vain! " huikkasin hymyillen ja lähdin taluttamaan kärsimätöntä ratsuani kohti kenttää käytävältä vielä kypäräni napaten.

    Päädyin suunnistamaan kentälle. Maneesissa oli arvatenkin tunti menossa, joten en jaksanut edes lähteä tarkistamaan tilannetta sieltä. Ulkona alkoi olla jo säkkipimeää. " Toivottavasti siinä kentällä oli valaistus... " mutisin itsekseni, ja kiittelin kaikkia mahdollisia tahoja mielessäni, kun havaitsinkin valot kentällä. Nousin ratsuni selkään nopeasti. Criminal ei meinannut taaskaan pysyä nahoissaan, vaan jouduin todella tekemään töitä, että tamma pysyisi käynnissä.

    Criminal alkoi oikeastaan rentoutumaan vasta ensimmäisten väistöjen jälkeen. Tai niinhän minä luulin. Olin päättynyt nostaa päivän ensimmäisen laukan kulmasta. Tamma nosti laukan ja lähti kiitämään pitkin pitkää uraa pää korkeuksissa.
    " Prrr! " huudahdin selästä ja koitin pidättää hevosta. Criminal ei kuitenkaan halunnut kuunnella, vaan kiitolaukka jatkui jo toista kierrosta. Päätin antaa tamman laukata kunnolla. Vaihdoin pidättävät avut pohkeisiin ja annoin hevosen mennä niin paljon kuin kavioista lähti. Pikkuhiljaa puoliverinen sai tarpeekseen, ja laukan hidastuessa vähän sain tamman taas kuulolle ja käyntiin.
    " Oot sä kyllä ihan mahdoton tänään. " huokasin.

    Tein mahdollisimman paljon siirtymisiä ja koulukiemuroita, saaden vihdoin Criminalin takaisin kuolaimelle ja keskittymään. Lopputreenimme sujuivatkin rauhallisimmissa merkeissä, vaikka energiaa tammasta kyllä huokui.

    " Huh mä en tunne edes naamaani. Tai varpaita! " huokasin satulasta pois noustessani. Kentällekkin oli juuri tulossa seuraava ratsukko.

    Havaitsin paluumatkallani talliin Milan. " Mä jätän tän jo sisälle. " ilmoitin naiselle ohi mennessäni. Turha tammaa enää viedä tarhaan.

    Karsinassa Criminal oli huomattavasti helpompi käsitellä kuin aiemmin. Se katseli tyynesti käytävälle minun riisuessa sitä varusteista. Tammalla oli selvästikkin ollut liikaa energiaa. Vein tamman varusteet takaisin paikoilleen ja nappasin puoliveriselle hieman heinää. ettei iltaruuan odotus tuntuisi niin ikävän pitkältä.
    " Hyvää öitä sitten vain! " halasin Criminalia vielä ennen lähtöäni.


    27.11.2016 -Maastoretki joulua odotellessa (Lumivuoressa) Kirjoittaja - Pyry
    Pyrykin oli uhrautunut pukeutumaan punaiseen retken kunniaksi, eikä tammakaan jäänyt ilman omaa punaista osuuttaan satulahuovan muodossa. Maastoretki oli sujunut kaksikolla rauhalliseen malliin, mutta hurjapäinen vauhtia rakastava ratsukko pääsi oikeuksiinsa retken vauhdikkaalla laukkapätkällä lumisella sänkipellolla. Pimenevä ilta ja lumisade toi ainutlaatuista tunnelmaa hetkeen, jolloin hevosletka syöksähti laukkaan halki lumisen maiseman. Jäiset varpaat unohtuivat nopeasti vauhdin huumassa.



    Virtuaalitalli / Virtuaalihevonen || Ulkoasun pohja © M Layouts, Muokkaus © VRL-10601 | Kuvat © Vikarus ja teresaphillips1965
    Vermilion Crown