Charothril



Kuvat - Cyanide
» Virallinen nimi: Charothril
» Sukupuoli: Ori
» Rotu: Lämminverinen ratsuhevonen
» Ikä: Synt. 20.2.2017 , 5 vuotias
» Säkäkorkeus: Tulevaisuudessa n. 169 cm
» Väri: Ruunikonkirjava (sabino)

» Koulutus: Koulutetaan
» Painotuslaji: Esteratsastus

» Kasvattajat: Julia (VRL-11303) & Inna (VRL-05322)
» Omistaja Pyry / Cyanide (VRL-10601)
» Rekisterinumero: VH17-054-0003

Menestys


Luonne

Charothril, eli tutummin Karo on nopealta vilkaisulta varsin hurmaava tapaus - sympaattiset herasilmät valloittavat kenet tahansa, ja sosiaalisena hevosena tämä nuori mies tekee mielellään tuttavuutta kehen tahansa kaksijalkaiseen tai nelijalkaiseen. Mikään laumanjohtajasielu Karo ei kuitenkaan tunnu olevan, vaan alistuu herkästi ruunienkin pompotteluun.

Ori on perusluonteeltaan kiltti, luottavainen ja hyväntahtoinen. Aika saa kuitenkin näyttää onko ajoittainen testailu ja näykkiminen nuoruuden piikkiin laitettavia puolia vai ovatko tavat tulleet jäädäkseen. Selkäänsä ei Karolle kannata kääntää, koska nuorukainen käy mielellään kiinni takkien selkämyksiin hampaillaan. Kärsivällisyys ei myöskään ole herasilmän erikoisalaa, eikä nuorukainen tunnu tietävän mitään tuskastuttavampaa kun käytävällä pitkään seisominen.

Karolla on kyllä monia hyviäkin puolia - esimerkiksi traileriin ori kävelee aina suorilta, ja suhtautuu uusiin paikkoihin stressaamatta sen kummempia.

Työskennellessä herra on kovin miellyttämisentahtoinen, ja perinyt emältään isot näyttävät liikkeet. Virtaakin löytyy runsaasti, ja innostuessaan pukittaa herkästi. Ori myös tuntuu pitävän esiintymisestä, eritoten tammoille - pörhistelyä lukuun ottamatta kyllä käyttäytyy nätisti tammaseurassakin. Karo tuntuu myös oppivan asiat helposti, kunhan herran saa vain keskittymään asiaan. Esteet tuntuvat olevan ruunikonkirjavalle suuri riemunaihe, ja hyppytekniikaltaan Charothril onkin lupaava, mutta kuumuu vähän liiaksikin helposti. Ajan kanssa näkeekin, millainen ratsu tästä loppujen lopuksi kuoriutuukaan. Maastoilu on ainakin toistaiseksi yksi jännitysnäytelmä nuorukaisen kanssa. Kaikki menee hyvin niin kauan, kunhan muuta liikennettä ei ole. Autot tuntuvat olevan Karosta suorastaan painajaismaisia. Lisäksi Karolta tuntuu häviävän herkästi jarrut maastossa vähänkään kovemmalla vauhdilla.

Sukutaulu

  i. ML Hustler
FWB, cre, 170cm
FF, Fn, KTK-III
  ii. MERLIN
fwb, vkk, 168cm
VIP Mva Ch, PP-MVA, KTK-II, SPL-I

  ie. Ceinak Zhydar
fwb, crem, 165cm
PP-MVA, ERJ-I, YLA1, KTK-II
  e. Caelicola Lumos
SGSH, rnvkkokirj (sab), 168 cm
  ei. Exitus Spiritus
SGSH, PP-MVA, Fn, KTK-III
  ee. Filia Regis GER
Old, rnkm, 168 cm


Jälkeläiset

00.00.0000 o. / t. Varsan nimi emä / isä
00.00.0000 o. / t. Varsan nimi emä / isä

Kilpailukalenteri

  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus
  • Aika || Paikka || Luokka || Sijoitus

  • Valmennukset

    29.8.2018 - A. Koskinen
    Olin vihdoin saanut aikaiseksi hankkia taas lisäapuja Karon kanssa keskinkertaisesti menneiden tallikisojen jäljiltä. Pirttivaaran Anton Koskinen oli saapunut valmentamaan, ja seisoikin vaativana kentän keskellä kädet puuskassa seuraten Karon pelleilyä, joka oli alkanut välittömästi ensimmäisen lämmittelyhypyn jälkeen. Ori oli todella päättänyt näyttää kaikki ihastuttavat puolensa, ja kuulolle saaminen oli yksi iso työmaa. Hienoa. Emme edes päässeet ensimmäistä lämmittely estekaksikkoa läpi, ja Karo oli tällainen. Koskinen huuteli ohjeita vaikka mistä pidätteistä ja volteista turhaan. Hevonen tuntui kokoajan vain kiihtyvän, ja lopulta päätinkin iskeä pohkeet kiinni ja antaa hevosen päästellä höyryjä pari kierrosta. Karo pistikin rodeon pystyyn, ja takapää kävi ilmassa kireästä ohjastuntumasta huolimatta monta kertaa, ennen kuin vauhti alkoi hiipua. Iskin kuitenkin vielä pohkeet kylkiin takaisin kiinni, ja pakotin orin vielä muutamaan kierrokseen, ennen kuin annoin sen siirtyä käyntiin.

    Vihdoin Karo alkoi olla kuulolla, ja ryhdyttiin oikeasti hommiin. Tänään näytti ohjelmassa olevan askelten sovittamista esteiden väliin. Lähestyimme estettä varmasti, mutta askelten sähläysten myötä puomit kolisivat alas. Kirosin suoritusta itsekseni. Tästä valmennuksesta ei todellakaan tuntunut tulevan mitään. Palautetta hypystä tulikin nopeasti, ja puomien palatessa paikalleen, Antonin ohjeiden mukaan ratsastin sarjan uudestaan tällä kertaa menestyksekkäämmin. Parannettavaa oli toki reilusti yhä.

    Jatkoimme samaa tehtävää hetken, ja muutaman variaation myötä Karo alkoi sijoittamaan kavioitaan paremmin, ja hypyt tuntuivat helpoilta ensimmäistä kertaa koko tuntiin. Orikin tuntui helpommalta ratsastaa, joten loppujen lopuksi oltiin kai onnistuttu jossain, vaikka valmennuksen alku näyttikin katastrofaalisen huonolta.

    Valmentajan kommentti: Omaa näytöstään pitävä ori oli alkuun täysin kuuro ratsastajan avuille ja ohjeille. Parin laukkapukkisarjan jälkeen hevonen oli todennäköisesti saanut purettua pahimmat energiat, jonka jälkeen se jaksoi paremmin keskittyä valmennuksen aiheeseen. Suurien liikkeiden kanssa sai tehdä töitä, jotta saatiin toivottu määrä askelia esteiden väliin. Ensimmäiset kerrat meni hakiessa kavioiden paikkaa ja tuoden parit puomit alas. Kuitenkin tehtävää kerratessa myös hevonen tajusi mistä oli kyse, eikä valmennus ollut täysi katastrofi.
    - Valmentaja A. Koskinen

    Päiväkirja


    21.10.2017 - Pyry (Omistaja)
    Hommat hanskassa, hanskat hukassa
    Oli jokseenkin huvittavaa napata koululuokasta voitto estepainotteisella Tessalla. Eilinen ratsastuskoulumestaruuksien hyvä sijoitus oli nostanut jälleen motivaatiotani hevosteluun, vaikka kilpailuun olin aika tappiomielialalla lähtenyt valkealla puoliverisella. Aiheesta ajatukset suuntasivatkin pian toiseen puoliveriseen, joka pitäisi hakea rypemästä kuratarhasta. Syksy ei kuulunut varsinaisesti suosikkivuodenaikoihini. Tuntui yhä oudolta mennä hakemaan Karoa, eikä Criminalia. Olin muistanut oikeastaan orinretaleen olemassaolon saadessani serkultani soiton siitä, koska hakisin nelivuotiaaksi kääntyneen läsipään takaisin. Ori oli saanut asua kirjaimellisesti pellosta ikäistensä seurassa painimassa - ratsuttajankin olin palkannut, jotten itse apinahommiin joutuisi.

    Ikävä kyllä, käytöstapoja Karolle ei oltu opetettu, tai sitten se vain esitti, ettei muistanut niitä. Hampaat olivat käsivarressani heti kun silmät välttivät, ja kättä olikin koristanut jo joitain viikkoja vaikuttava mustelmarivi.

    " Oleppas nyt siinä! " ärähdin jälleen ruunikonkirjavalle, jonka hampaat iskeytyivät takinreunukseeni.
    " En ymmärrä miten Husu kestää sinua tarhakaverina. " ärisin vielä vilkaisten taakse jäävää heinäkasaan keskittyvää cremelloa, joka näytti lähinnä tyytyväiseltä, että poikansa kiusasi vaihteeksi jotain muuta.

    Talliin matka oli tuttuun tapaan kiroamista. Karolla tuntui olevan virtaa vaikka mihin, muttei kykyä keskittyä taluttajan kuuntelemiseen, tai edes vierellä kävelyyn. Viime viikot olivat todella valoittaneet minulle, että työtä todella joutuisi tekemään, että ansaitsisi herasilmän kunnioituksen. Tavallaan kaduttikin, etten osallistunut alkuajoilla enemmän orin kasvatukseen, ja nyt ei auttanut kuin paikkailla. Sain vihdoin Karon käytävään, ja orille tuli muuta tekemistä, kuin minun syöminen elävältä, kun se huomasi karsinassa seisoskelevan Sallina. Herasilmän hörinät eivät kuitenkaan tuntunut karsinanaapuria kiinnostavan.
    " Ei kuule kakarat sitä kiinnosta. " virnistin hevoselle satulan Karon selkään kipaten.
    " Ajattelitko ruunata sen? " Jesse kysäisi tammansa karsinasta.
    " Tekisi kyllä useimpina päivinä mieli, mutta en haluaisi. " hymähdin olkiani kohauttaen.
    " Näkee sitten tarvitseeko. " jatkoin. " Ainiin, ambulanssin numero on sitten mun puhelimen pikavalinnassa. Meen ensimmäistä kertaa itse selkään. " selostin suitsia päätä heittelevälle herralle pukien.
    " Etkös sä puhunut siitä, että se oli ratsutettu? " mies kysyi kulmiaan kohottaen.
    " Niin sen pitäisi olla, mutta musta tuntuu, ettei se oo ihmisiä nähnytkään viimeiseen vuoteen. Raivostuttava eläin. " huokasin vihdoin onnistuen suitsien pujotuksessa.
    " Sukuvikoja. Osaa Husukin olla rasittava. " Jesse kuittasi huvittuneena.

    Joudun todella tekemään töitä, ettei jännitykseni näkyisi ulospäin. Usko itseeni hevosenkouluttajana oli saanut pahoja kolauksia Karon takia jo lyhyessä ajassa. Juoksutus oli joinakin päivinä yhtä sirkusta, puremisen poisopettaminen mahdottomuus ja ylipäätään perusasiat joutui aina vääntämään rautalangasta.

    Maneesi huokui tyhjyyttään, mutta Karo vaikutti melko rennolta. Olin juoksuttanutkin sitä ahkerasti kerätessäni uskallusta satulaan nousemiseen. Minulle oltiin vakuuteltu, että Karo oli ihan tyypillinen nuori ori, mutta herran pukittelua narun päästä seuranneena, selkään nousu ei tuntunut hyvältä idealta. Nyt se oli kuitenkin edessä. Pysäytin Karon, ja hyppäsin jakkaran avustuksella niin rauhallisesti selkään, kuin vain osasin. Siinä sitten istuin, kaikki raajat tallella. Ori käänteli korviaan ja yritti lähteä liikkeelle kärsimättömänä, mutta ei mitään sen pahempaa. Päästin Karon liikkeelle, ja se todentotta käveli uralle. Ei hepulin siivittävää pukkilaukkaa, eikä mikään mukaan kauhukuvistani toteutunut. En voinut kuin huokaista helpotuksesta tällä kertaa.

    2.1.2018 - Pyry (Omistaja)
    Uudenvuoden kokeiluja
    " Eikö pikkuhiljaa riittäisi? " huokasin Karon laukatessa jo kymmenettä kierrosta... Tai kolmattakymmenettä, olin pudonnut laskuista jo ajat sitten. Ori tuntui kuumuvan poikkeuksetta päivän ensimmäisestä laukannostoista aivan liikaa, eikä asiaan oikein auttanut, kuin laittaa poika juoksemaan. Vihdoin meno alkoi hiljenemään, joten puristin pohkeet kiinni hevoseen, ja pakotin vielä jatkamaan kierroksen, ennen kuin vihdoin siirryimme käyntiin. Koskahan nuoren hevosen pääkoppaan menisi tieto, että se pääsisi paljon vähemmällä kuin vain kuuntelisi? Energian määrää en toisaalta ihmetellyt yhtään. Karo oli joutunut aika lailla tyytymään juoksutuksiin ja hätäisiin liikutuksiin joulun ja uudenvuoden kiireiden myötä, mutta nyt olin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, jotta saisin orista itselleni sen ratsun mitä siitä toivoin. Tällä hetkellä tuntui, että alla oli vain monta sataa kiloa dynamiittia.

    Muutaman onnistuneemman laukannoston jälkeen, päätin olla tyytyväinen ja lopetella. Annoin ohjien lipua aavistuksen pidemmäksi sormieni välistä. Maneesin kaviouran kiertäminen jäähdyttelyksi alkoi tuntua kuitenkin tylsältä. Huonojen säiden takia ratsastusmaisemat olivat olleet muutenkin maneesin seinä muutamia viikkoja. Maneesin oven avautuessa teinkin nopean päätöksen.

    " Viitsitkö pitää sitä ovea auki hetken, me mennään just ulos. " huikkasin Vivianille, joka astui juuri puoliverisensa kanssa sisään. Ratsastin Karon tamman ohi ulos, ja onnekseni herra käyttäytyi tänään pientä korskumista ja hypähtelyä lukuun ottamatta erinomaisesti.
    " Kiitos! " huikkasin vielä perääni ja käänsin orin kohti tietä. Pikku pätkä maantietä, kyllä me siitä selviäisimme, vaikken pitänytkään Karoa järin maastovarmana. Liikennettäkään ei tähän aikaan luulisi kauheasti nyt olevan. Viimeinen maastokokeilu oli päätynyt kotiin ryöstämiseen rekan osuessa kohdalle - siitä lähtien maastoilu yksin oli tuntunut lähinnä vaaralliselta, mutta nyt emme menisikään pitkälle lenkille.

    Hiljainen pimenevä maantie oli juuri sopivan luminen, ettei hevonen liukastellut. Lunta satoi melko heikosti. Oma jännitykseni kasvoi joka askeleelta, mutta koetin ajatella muuta. Karo katseli ympärilleen jännittyneenä kuin vieteri ja pää taivaissa, mikä ei ainakaan auttanut luomaan illuusiota turvallisesta maastoratsusta. Pääsimme tavoitteeseeni, eli läheiseen risteykseen, jolloin käänsin Karon kohti tallia. Ori otti muutaman kiihtyneemmän raviaskeleen kohti tallia, ja laukaisi minussakin jännitysreaktion. Taasko ryöstämien alkaisi? Pidätin oria jokaisella tavalla jonka vain osasin, ja onnekseni Karo pysyi käynnissä. Lämminverinen harppoi pitkiä askeleita, ja olisi varmasti siirtynyt raviin tai jopa rynnännyt tallille, jos istuntani ei jarruttaisi sitä. Siltä se ainakin tuntui.

    Tallin pihan lähestyessä ori vihdoin tuntui rentoutuvan. Silitin nuoren hevosen kaulaa varsin tyytyväisenä. En voinut sanoa, että äskeinen pätkä olisi ollut järin rentouttava maastohetki, mutta ainakin Karo pysyi käsissä. Tästä olisi hyvä jatkaa.

    5.7.2018 - Pyry (Omistaja)
    Edistystä?

    " Mila tuli takas? " hymähdin kulmiani kohottaen uutiselle. Jesse nyökäytti päätään. " Oho! " totesin. Muuta en osannut tilanteeseen sanoa. Pitäisipä kysellä kuulumiset kun törmäisi.
    " Mä ilmoitin Karon tallin kisoihin! " tokaisin ylpeänä omat uutiset. " Oikeasti? No, saadaanpa kakkua. " Nella nauroi sohvan pohjalta. Kieltämättä edistyksestä huolimatta, Karo ei ollut miellyttävimpiä ratsuja, ja olin saanut maistaa kentän pohjaa useasti kesän aikana treenatessamme hyppäämistä. Olin suunnitellut aloittavani kisaamisen jo tänä kesänä, mutta into laski epäonnistumisten myötä.
    " Pyh, voitan koko luokan! " uhosin huvittuneena. " Ai, ilmoitit 50 cm luokkaan? " Jesse ivasi. " No en viitti shettiksien joukkoon mennä loikkimaan kuitenkaan. " tokaisin, myöntämättä että alin mahdollinen luokka oli käynyt mielessä.
    " Nonniin irvileuat, mä lähden jatkamaan hommia. " huikkasin sitten ja lähdin taukotiloista vauhdilla, ennen kuin alkaisin katua lisää kisaosallistumista. Olin jo tehnyt kaikki tallihommat, rakentanut kentälle muutaman esteen ja laittanut Karon varusteetkin lähtökuoppiin ennen juttelemaan jumittumista. Oripoika itsekkin kuoppi jo kärsimättömänä karsinansa lattiaa. Satulointiin ei juuri aikaa uponnut. Tein kaiken vauhdilla, koska kirjava hevoseni osoitti suunnatonta kärsimättömyyttä jo nyt.

    " Sitten mennään! " tokaisin karsinan oven avaten. Karo koetti tapansa mukaan rynnätä tallikäytävään, joten jouduimme hetken opettelemaan taas odottamista. Kerran ori oli onnistunut ohitse rynnimisessäni - siitä jatkuva yrittäminen varmaan johtuikin. Pääsimme kunnialla kentälle. Karo malttoi sentään odottaa satulavyön kiristyksen ja selkään pääsemisen ajan hyvin. Kerrankin.

    Ensimmäiset pari kierrosta olivat työläitä. Olin aivan varma, etten tänään edes pääsisi hyppäämään, koska Karolla oli aivan liikaa pöllövirtaa. Ihme kuitenkin tapahtui, ja ori rauhoittui muutaman minuutin kävelyn ja taivuttelun päätteeksi. Hymyilin itsekseni toiveikkaana - ehkä tästä tulisikin vielä hyvä ratsastuskerta.

    Viisivuotiaalla ei kauaa lämmiteltäisi. Yhden onnistuneen laukannoston jälkeen, päätinkin jo ratsastaa ensimmäiselle esteelle. Karo tapansa mukaan kuumui, mutta suoritti esteen puhtaasti. Otin muutaman ympyrän laukkaa hidastaakseni, ja jatkoin sitten toiselle esteelle. Se meni huomattavasti paremmin. Pyysin heti orin käyntiin taputuksien kera.
    " Tuon temmon kun pitäisit, niin menisi hyvin. " mutisin hevoselle. Yhden käyntikierroksen jälkeen nostinkin taas laukan ja koetin saada Karon lähestymään rauhallisemmin estettä, tällä kertaa eri suunnasta. Tällä kertaa, saimme molemmat hypättyä kohtuullisessa vauhdissa, vaikka ori yhäkin kiihdytteli omin lupinensa jonkin verran.

    Hyppäsin molemmat esteet vielä kerran eri suunnista, ja päätin lopetella siihen, kun vielä olin satulassa ja suhteellisen tyytyväinen suoritukseen. Linkosin itseni alas satulasta ja päätin taluttaa Karoa loppukäynnit, ettei nuoren hevosen selkä rasittuisi liikaa. Aikaa treenaamiseen ei olisi juuri tiedossa, joten ensiviikolla pitäisi varmaan kokeilla hypätä rataakin kisoja varten. Toivottavasti siitä ei tulisi katastrofia.


    Virtuaalitalli / Virtuaalihevonen || Ulkoasun pohja © M Layouts, Muokkaus © VRL-10601 | Kuvat © Vikarus ja teresaphillips1965
    Vermilion Crown